Kylmää kyytiä kehysriihessä

Torstaina 22.3. päätetään paljosta. Tuona päivänä on valtion budjetin kehysriihi, jossa
leivotaan kasaan paketti leikkauksista ja veronkorotuksista, joilla valtiontaloutta sopeutetaan meneillään olevan talouskriisin kurimukseen. Jääkylmää vettä saa niskaansa varmasti jokainen.

Kehysriihessä sovittavat toimenpiteet voivat olla mitä tahansa, radiohiljaisuus on lähes täydellinen. Näin ylioppilaskunnan puheenjohtajana otan tässä esiin kaksi opiskelijoihin ja koulutuspolitiikkaan liittyvää kysymystä, joihin on ennenkin lama-aikoina ollut tapana kajota ja jotka eniten huolestuttavat itseäni  sosiaalisen eriarvoistumisen näkökulmasta. Yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisääntyminen, sosiaalisen liikkuvuuden väheneminen ja koulutuksen eriarvoistuminen kun ovat mitä huolestuttavimpia suuntauksia Suomalaisessa yhteiskunnassa, joiden seuraukset voi todeta vaikkapa jatkuvasti kasvavana syrjäytyneiden nuorten joukkona ja jotka lopulta kalahtavat myös paljon puhutun kasvun nilkkaan

Ensinnäkin edellisen laman kourissa nostettiin esiin kysymykset lukukausimaksuista, jotka onneksi haudattiin ennen toimeenpanemista. Maksuton koulutus on  ollut yksi Suomen koulutuspolitiikan peruskiviä ja koulutuksen periytyvyys on Suomessa suhteellisen vähäistä: vanhempien koulutus- ja tulotaso vaikuttavat opiskelumahdollisuuksiin vähiten maailmassa, vaikka tehtävää kyllä meilläkin riittää. Lukukausimaksut kaikissa muodoissaan vahvistavat koulutuksen periytyvyyttä ja heikentävät alemmista sosiaaliryhmistä tulevien mahdollisuuksia kouluttaa itseään. Suorien lukukausimaksujen kohdalla tämä lienee itsestään selvyys, ja pienenkin lukukausimaksun on huomattu toimivan pelotteena heikommista yhteiskunnallisista asemista tuleville. Esimerkiksi  Saksassa käyttöön otetut 500 euron maksut pudottivat alempien tuloluokkien lasten suhteellista osuutta korkeakoulutuksessa huomattavasti. Saman voi todeta lainaan perustuvasta opintojen rahoittamisesta, sillä alempien yhteiskuntaluokkien uskallus ja halu ottaa lainaa on tutkimuksissa todettu vähäiseksi. Myös demareiden lempilapsi graduete tax- malli on yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen ja tulonjaon näkökulmasta ongelmallinen, sillä se keskittyy rankaisemaan ensisijassa kouluttautumisesta sen sijaan, että se kohdistuisi reaalisiin tuloihin, jotka kouluttautumisesta riippumatta voivat koostua monista eri elementeistä.  Nykyisin kun korkeakoulutuksen vaikutus palkkaan on hyvin ala- ja sukupuolisidonnaista ja samalla tulotasoon vaikuttavat palkan ohella muut seikat (kuten pääomatulot) Koulutuksen maksullistamisella olisi radikaalisti epätasa-arvoistava vaikutus suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Samalla kärsisi myös osaamiseen ja koulutukseen perustuva kilpailukyky. (Muokattu 14.3. 15.10)

Toinen mieltäni painava potentiaalinen leikkauksen kohde on opintotuki, jota laman jälkimainingeissa viimeksikin leikeltiin. Nykyiselläänkin pelkällä opintotuella toimeen tuleminen on käytännössä mahdotonta etenkin suurissa kaupungeissa. Opiskelijat siis elävät joko lainarahalla tai käyvät opintojen ohessa töissä. Lainan ottamiseen pakottaminen on vähintäänkin outoa tilanteessa, jossa myös yksilöiden ylivelkaantuminen on muodostunut ongelmaksi eikä takaisinmaksusta ole huonossa työllisyystilanteessa toivoa. Työssäkäynti opintojen aikana puolestaan hidastaa opiskelijan valmistumista ja opintotuen riittämättömyys on selkeästi ristiriidassa työurien pidentämiseen liittyvien tavoitteiden kanssa. Toki monen työurat alkavat jo opiskeluaikana oman alan töissä, jolloin opiskeluajan voi suoraan laskea osaksi työuraa. Liian usein töitä kuitenkin tehdään alalla kuin alalla perustarpeiden täyttämiseksi jolloin valmistumista hyvin yksinkertaisesti nopeuttaisi riittävän toimeentulon turvaaminen.

Jotain tarttis tehrä, se on tietenkin kaikille tällaisessa taloustilanteessa selvää. Sopeuttamisen keinoista ja hallituksen tiukasta vyönkiristyspolitiikasta voi olla montaakin mieltä, jos muistelee 90-luvun lamaa ja sitä hoitamaan valittuja keinoja, joiden myöhemmin on jopa sanottu syventäneen lamaa entisestään ja leventäneen pysyvästi juopaa yhteiskunnan heikompiosoaisten ja parempiosaisten välillä. Taloudelliseen kriisiin on ehdottomasti vastattava, mutta samalla on hyvä pitää mielessä, että vastaukset voivat olla monenlaisia ja päätökset käytettävistä keinoista ovat aina poliittisia valintoja. Toivottavasti sopeuttamistoimia mietittäessä hallituspuolueet punnitsevat erityisen tarkkaan sitä laskua, jota viime laman sopeutustoimien seurauksena maksetaan edelleen eriarvoistuneessa yhteiskunnassa lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja syrjäytymisen kasvamisena.

Veera Kaleva, hallituksen puheenjohtaja

(Muokattu 14.3. 15.10) Muokkasin tekstiä tulleen kommentin perusteella, koska jostain kuumeisten aivojeni kömmähdyksestä johtuen kappaleessa väitettiin aiemmin, että graduate tax- järjestelmä perustuu lainan ottamiseen. Näinhän ei tietenkään ole, vaan kyse on tutkinnon suorittamisen jälkeen suoritettava vero.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Kylmää kyytiä kehysriihessä

  1. Veli-Matti Partanen sanoo:

    Voitko kertoa mihin tutkimuksiin viittaat sanoessasi alempien yhteiskuntaluokkien lainahalukkuuden olevan vähäinen? En osaa nähdä tulosidonnaista maisteriveroa säätykierron kannalta ongelmallisena, ellei siitä ole tutkimusnäyttöä.

    Sama pätee myös opintolainan käyttämiseen. Ylivoimaisesti suurin osa opiskelijoista hoitaa lainansa kunnialla valmistumisensa jälkeen, joten ylivelkaantumisella ja takaisinmaksun vaikeudella pelottelu kuulostaa liiallisesta.

  2. tamyblogi sanoo:

    Hyviä kommentteja.
    Huomasin myös, että omassa tekstissäni oli jonkin omituisen ajatuskatkon vuoksi virhe, sillä graduate tax- systeemihän ei missään nimessä perustu lainanottamiseen, vaan nimenomaan koulutuksen jälkeen veroissa opintojen takaisin maksamiseen. Korjasin sen myös itse tekstiin ja vastaan tässä laajemmin kysymyksiisi.

    Ensin opintojen rahoittamisesta lainalla. Alempien yhteiskuntaluokkien lainanottohaluttomuus (”laina-aversio”) on paljonkin tutkittu ja keskusteltu aihe ja siitä on löydettävissä laajasti niin ekonomistien kuin sosiaalitutkijoidenkin tekemää tutkimusta. Tässä alla kaksi esimerkkiä Briteissä ja jenkeissä tehdystä tutkimuksesta,

    http://eprints.lse.ac.uk/2101/2/Does_the_fear_of_debt_deter_students_from_higher_education_%28LSERO%29.pdf
    http://projectonstudentdebt.org/files/pub/DebtDilemma.pdf

    Etsivä löytää varmasti niin verkosta kuin kirjoistakin helposti lisää. Erityisesti Suomeen keskittyvää tutkimusta korkeakoulutuksen osalta ei tietenkään voi olla olemassa. Yleisemmin koulutus lainaa vastaan on riski-investointi, sillä korkeakoulutettujen työllistyminen on entistä epävarmempaa myös meillä ja korkeakoulutus ei Suomessakaan takaa korkeampia tuloja. ( “tutkintojen inflaatio”.) Myös korkeakoulutettujen tuloetu suhteessa muihin koulutusryhmiin on laskenut 2000-luvulla. Myös pätkätyöt ovat yhä enenevässä määrin tiettyjen alojen korkeakoulutettujen arkea. Ilmiö on erityisen ala ja sukupuolisidonnainen eli eri aloilla työllistyminen ja palkat ovat hyvin erilaisia. (Asplund ja Malinranta, 2006. http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti60.pdf?download=Lataa+pdfAsplund 2006)

    Sitten Graduate tax:sta eli maisteriverosta, johon liittyvät ongelmat ovat erilaisia. Ehkä keskeisin maisteriveroa vastustava argumentti on se, että käytännössä maisterivero toimisi koulutuksen ”haittaverona” tilanteessa, jossa pyritään kuitenkin ”maailman osaavimmaksi kansaksi”, kuten hallitus on koulutuksen kehittämisuunnitelmassa linjaillut. Sen sijaan, että ihmisiä kannustettaisiin korkeakouluttautumaan on kouluttautuminen ”rangaistava” teko. Maisterivero keskittyy koulutuksesta rankaisemiseen eikä suinkaan tuloerojen tasaamiseen eikä se toimi koko yhteiskunnan mitassa mitenkään tehokkaana tulonsiirron järjestelmän, jollaisena sitä kuitenkin usein perustellaan. Korkeakoulutus kun ei mitenkään välttämättä takaa kovaa tulotasoa, kuten yllä jo perustelin. Jos tähtäimessä on yhteiskunnallinen tulonjakopolitiikka on maisteriveroa huomattavasti järkevämpi ja kokonaisvaltaisempi ratkaisu jo olemassa olevan progressiivisen verotuksen kehittäminen ja ulottaminen kattamaan esimerkiksi pääomatulot, jolloin verotus kohdistuu nimenomaan tulotasoon eikä koulutukseen. Maisterivero olisi pelkästään verotusjärjestelmää entisestään monimutkaistava elementti. Gratuate tax-järjestelmän myös välttää muuttamalla ulkomaille. Toinen maisteriveron ongelma on se, että se kannustaa ihmisiä olemaan ottamatta papereitaan ulos niillä aloilla, joilla se on mahdollista, sillä tällä tavalla verolta voi myös välttyä tai sen maksamista voi lykätä.

    • Veli-Matti Partanen sanoo:

      Kiitos linkeistä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tavalliset lukukausimaksut vähentävät alemmista sosioekonomisista asemista ponnistavien haluja ja mahdollisuuksia lähteä korkeakouluun opiskelemaan. Koulutus kun ei enää takaa korkeampia tuloja samalla tavoin kuin aiemmin.

      Tulosidonnainen maisteriverohan ottaa oikeudenmukaisesti huomioon sen, että kaikkien akateemisesti koulutettujen tulotaso ei ole korkea. Lääkärit ja juristit maksaisivat veroa enemmän kuin opettajat tai kirjastonhoitajat.

      Progressiivisen verotuksen käyttäminen korkeakoulutuksen kustannusten kattamiseen on minusta epäreilumpi, koska kaikki korkeatuloiset eivät kuitenkaan ole akateemisesti koulutettuja. Idea maisteriverossahan on juurikin kohdistaa vero koulutuksen yksilölle itselleen tuottamaan taloudelliseen hyötyyn.

  3. tamyblogi sanoo:

    Oma näkemykseni koulutuksesta on , että se tuottaa yleensä hyötyä yksilön lisäksi myös yhteiskunnalle ja siksi kouluttautumista kannattaa nimenomaan yhteiskunnassa yhteisesti ja myös yhteisin rahoin kannustaa. Veroja erilaisten asioiden yksilöille tuottamasta ”suhteettomasta hyödystä” taas voidaan toki kerätä yhteiskunnallisen tulonjaon nimissä, mutta sen on mielestäni järkevämpää koskea mahdollisimman laajasti erityyppisiä ryhmiä, jotka syystä tai toisesta ovat varakkaampia. En näe erityisesti korkeakoulutuksesta rankaisemista mitenkään järkevänä ratkaisuna niin yksilön kuin yhteiskunnankaan kannalta, erityisesti jos pyritään korkeakoulutetun väestön määrän nostamiseen, kuten Suomessa tehdään. Enkä myöskään oikein ymmärrä verojärjstelmän monimutkaistamista tällaisella yhteen ryhmään suunnnatulla ertyisellä tuloverotuksen muodolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s