Palkan saa harjoittelija?

Kouluttautumalla tavoitellaan sivistyksen lisäksi tietoja ja taitoja, joista on hyötyä työelämässä ja jotka edesauttavat työllistymistä. Korkeakoulutuksessa näitä tietoja ja taitoja harjoitellaan ja kartutetaan usein työharjoittelussa.

Harjoittelun käytänteet ovat erittäin moninaisia korkeakoulusta riippuen, ja usein vaihtelevat myös koulutusaloittain korkeakoulun sisällä. Työharjoittelu voi olla sisällytetty pakolliseksi osaksi opinto-ohjelmaa, tai se voi olla vapaaehtoinen lisä, jolloin harjoittelusta harvemmin saa opintopisteitä tai muuten opintorekisteriin merkittävää hyötyä. Myös palkkauskäytännöt vaihtelevat erittäin suuresti. Suosituimmilla aloilla harjoitellaan palkatta, kun taas toisilla aloilla työnantajat pyrkivät houkuttelemaan tulevaisuuden potentiaalisia kykyjä jo harjoitteluvaiheessa maksamalla kohtuullista palkkaa.

Helsingin Sanomat uutisoi sunnuntaina 19.8. harjoittelijoiden käytöstä yrityksissä ja julkisella sektorilla. Jutussa haastateltiin kahta korkeakouluopiskelijaa, jotka tekevät harjoittelunsa palkatta.

Yliopisto-opiskelijoiden harjoittelun yksi ongelmista on juuri palkattomuus. Työnantajilta ei välttämättä löydy halukkuutta maksaa palkkaa, jos tulijoita on ovella jonoksi asti. Vastaavasti yllättävän moni opiskelija on valmis käytännössä kustantamaan harjoittelun aikaisen elämisen omilla säästöillään tai opintolainalla, jos palkintona on hienolta näyttävä CV-merkintä. Puhtaasti markkinatalousmielessä tässä ei kai ole mitään ongelmaa, sillä harjoittelijatyövoiman tarjonta ja kysyntä kohtaavat 0€:n kohdassa.

Muita ongelmia sitten riittääkin. Jos lähes maisteritason ihmiset hinnoittelevat työnsä arvon nollaksi, toiveet työllistymisestä saati riittävästä palkasta valmistumisen jälkeen voivat tulla tyhjiksi, kun työpaikat täytetään harjoittelijoilla. Työnantajille tilanne on toki erittäin edullinen, sillä he saavat uusimmat tiedot omaavaa motivoitunutta työvoimaa tosiasiallisesti ilmaiseksi. Osaltaan ongelmaa ratkaisisi opiskelijoiden osalta se, että kunnollisia ja mielekkäitä tehtäviä tarjoavia harjoittelupaikkoja olisi tarjolla riittävästi.

Työnantajien ja alojen kirjosta löytyy onneksi niitäkin, joissa harjoittelijalle maksetaan palkkaa, joka sekin on usein melko niukka mutta riittävä. Monissa paikoissa asiat ovat kunnossa ja ohjausta on saatavissa tarpeen mukaan. Ihanteellisin tilanne olisi tietenkin se, että harjoittelusta maksettaisiin kohtuullinen korvaus joka alalla. Palkatonta harjoittelua esiintyy kuitenkin niin kauan, kun harjoittelupaikkoja suostutaan ottamaan vastaan ilman riittävää korvausta tehtävästä työstä.

Pekka Suhonen

Hallituksen varapuheenjohtaja ja talousvastaava

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s