“– [V]uoteen 2020 mennessä pääosa opiskelijoista valitaan toisen asteen koulutuksen todistusten perusteella ja valtaosin ylioppilastutkinnon koetuloksien perusteella”, toteaa opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä raportissaan. Hyvä OKM, entäs a) tasa-arvo, b) yliopistojen autonomia ja c) opiskelijoiden motivaatio?
a) Mikä koulutuksellinen tasa-arvo?
Opiskelijavalintojen kehittäminen yhtenäisempään ja ennustettavampaan suuntaan on tärkeää kaikkien korkeakouluihin hakeutuvien kannalta. Miksi valintauudistusta on kuitenkin alettu suunnitella vain ylioppilastutkinnon näkökulmasta ammatilliset toisen asteen tutkinnot sivuuttaen? Opiskelijavalintaa olisi lähtökohtaisesti pitänyt tarkastella kokonaisuutena sen sijaan, että nyt tehdään kaksi erillistä raporttia toisen asteen todistusvalinnoista ja kuitataan sivulauseella muut kuin suoraan lukiosta tai ammattikoulusta korkeakoulutukseen hakeutuvat. Lisäksi yli 40 prosenttia ammattikorkeakouluihin hyväksytyistä opiskelijoista tulee ammattikoulutaustalta ja monella on pohjalla myös alan työkokemusta. Toisen asteen tutkinto tai pääsykokeet ovat varmasti parempi valintaperuste kuin ylioppilastutkinto.
Monet eivät lukioon tullessaan vielä tiedä, mille alalle haluavat suuntautua. Täten ei voida olettaa, että 15-vuotiaat nuoret osaisivat systemaattisesti arvioida, mihin oppiaineisiin panostaa päästäkseen opiskelemaan alalle, jonka olemassaolon tajuavat todennäköisesti vasta kirjoitusten kynnyksellä. Lisäksi keskimäärin pojat pärjäävät lukiossa ja ylioppilaskirjoituksissa selvästi tyttöjä heikommin. On siis merkittävä ongelma tasa-arvon kannalta, mikäli jatkossa korkeakoulujen opiskelijavalinnat tehdään ylioppilastutkinnon arvosanoihin perustuen. Alakohtaiset pääsykokeet ovat kaikille avoin hakeutumisväylä aiemmasta tutkinnosta tai taustasta riippumatta.
b) Mikä yliopistojen autonomia?
Opiskelijavalintamenettelyjen ja -kriteerien määrittäminen kuuluu selkeästi yliopistojen autonomian piiriin. Alakohtaiset erot soveltuvuuden ja opintoihin riittävän osaamisperustan määrittelyssä ovat huomattavia. Tampereen yliopistossa näistä asioista päättävät tiedekunnat. On epärealistista kuvitella, että valtionhallinnon tasolla voitaisiin luoda taide- ja kulttuurialoja lukuun ottamatta kaikkia aloja palveleva valintakriteeristö ylioppilastutkintoon perustuen.
c) Mikä motivaatio?
Opiskelijavalinnan keskeisimmän tavoitteen tulee jatkossakin olla motivoituneimpien ja osaavimpien opiskelijoiden valitseminen. Valintamenettelyjen kehittäminen yhä enemmän motivaatiota ja soveltuvuutta mittaaviksi on oikea päämäärä, mutta siihen ei suurella osalla aloista päästä ylioppilastutkinnon merkityksen kasvattamisella. Tarkoituksenmukaiset pääsykokeet ja muut valintamenettelyt mittaavat motivaatiota ja soveltuvuutta juuri tietylle alalle, mikä takaa sopivan opiskelija-aineksen seuloutumisen ylioppilastutkinnon arvosanojen tuijottamista paremmin.
Sanni Lehtinen
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava.
tamyblogi.wordpress.com 